LC Carpenter

Fred

Fred halusi luksusasunnon. Tosin hän asui vain vuokralla, mutta mitäpä tuosta.

Fredin asunto.

Fred oli tutustumassa asuntoonsa ja aikoi ottaa kirjahyllystään ruuanlaiton oppaan, kun jotain tapahtui.

Kirjahylly heilahti ja uteliaana miehenä Fred meni aukosta toiselle puolelle.

Fred päätyi viereiseen asuntoon.

Asunnon asukas sattui sitten sopivasti paikalle ja suuttui aika lailla huomatessaan vieraan miehen olohuoneessaan. Fred kun ei vielä ollut ehtinyt esittäytyä naapureilleen.

”Miten ihmeessä sinä tänne pääsit? Ovi on lukossa!” nainen tivasi ja Fred siirtyi puolustus kannalle. Hän alkoi selittää kirjahyllyn salaovesta.

Naapuri testasi toimisiko ovi niin kuin Fred väitti.

Kyllä toimi ja Kukka-Maaria päätyi Fredin puolelle.

Nainen palasi omalle puolelleen ja alkoi innostuneena höpöttää Fredille ihmeellisestä ovesta. Kukahan sen oli keksinyt asennuttaa ja kuinka kauan se oli ollut siinä ilman että kukaan oli huomannut.

Kun kirjahyllyovesta ei enää tullut juttua, Fred vaihtoi omalle linjalleen hurmatakseen taas yhden naisen.

Fred ja Kukka-Maaria tutustuivat paremmin.

Ja paremmin.

Heidän tuttavuuttaan auttoi yhteinen salaisuus ja helppo reitti toisen asuntoon.

Fred piti Kukka-Maariasta todella paljon ja oli huomannut, ettei ollut hakkaillut muita naisia sen jälkeen kun oli alkanut olla Kukka-Maarian kanssa vakavammin.

Siksipä, kun Kukka-Maaria sitten ehdotti yllätyskihlausta, Fred suostui. Hän tunsi voivansa sitoutua. Tosin häitä ei ihan heti vielä järjestettäisi, sen verran Fred halusi vapautta.

Puolen vuoden päästä saatiin uutinen. Vauva oli tulossa.

Fred ja Kukka-Maaria päättivät muuttaa yhteen. Tämä oli hieman surullista, koska nyt naapurihuoneistoon muuttaisi joku muu, eikä salaovesta enää viitsisi kulkea.

Pari oli innoissaan tulevasta lapsesta, vaikkakin Fred hieman pelkäsi tulevaa vastuuta.

Naapuriasunto sai pian uuden asukkaansa. Sinkkunainen herätti Fredin huomion ja mies palasi muistoissaan aikaan, jolloin oli hakkaillut kaikkien tuntemiensa naisten kanssa. Kihlat ja lapsi alkoivat tuntua kahleilta Fredin ympärillä.

Fred palasi vanhoihin tapoihinsa. Naapurin neiti alkoi yhtäkkiä saada erikoista huomiota,

jos ajatellaan, että Fred oli kihloissa oleva mies ja tuleva isä.

Synnytys.

Julia Tiihonen.

Elämä jatkui ja kun Kukka-Maaria lähti töihin,

laittoi Fred Julian nukkumaan ja siirtyi vanhaa reittiään naapuriasuntoon.

Fred ei ollut pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan oli vietellyt naapuriasunnon Ruusu Valalan, jota ei tuntunut haittaavaan ollenkaan tieto siitä, että Fred oli perheellinen mies.

Kun Kukka-Maaria lähti töihin, salaovi heilahti välittömästi.

Valitettavasti Fred ja Ruusu nukahtivat kerran samaan sänkyyn ja Kukka-Maaria ehti tulla töistä.

Riitahan siitä tuli. Selvisi, että Kukka-Maaria oli jo jonkin aikaa epäillyt Fredin uskollisuutta.

Kukka-Maaria purki kihlauksen välittömästi ja ilmoitti lähtevänsä Julian kanssa lopullisesti.

Ero ei Frediä harmittanut, mutta hän rakasti Juliaa, eikä olisi halunnut, että tytär lähtisi pois.

”Et voi eristää Juliaa minusta. Haluan tavata tytärtäni”, Fred ilmoitti. ”Valitettavasti sinulla ei ole vaihtoehtoja. Tuollaisesta miehestä ei ole pienen tytön esikuvaksi”, Kukka-Maaria sanoi tyynesti.

”Meidän ei tarvitse enää tavata”, Kukka-Maaria sanoi tylysti ja kääntyi mennäkseen.

Fred katseli avuttomana K-M:n ja Julian perään. Hän ei tulisi tuntemaan tytärtään.

 

MITÄ TAPAHTUI KUKKA-MAARIALLE JA JULIALLE?

Kukka-Maarian lähdettyä Fred oli hieman surullinen ja vaitonainen, vaikkakin Ruusu oli hänellä usein seurana piristämässä.

Ruusu oli kiintynyt Frediin ja olisi kaikesta huolimatta halunnut lapsen, mutta Fred ei halunnut. Ei enää sen jälkeen, kun Julia oli viety pois.

Fredin mielestä hänen ja Ruusun ei kannattanut jatkaa suhdettaan enää kuin korkeintaan ystävyystasolla. Ruusu tiesi millainen hän oli, eikä Fred muutenkaan uskonut pystyvänsä normaaliin liittoon sormuksineen ja lapsineen. Ruusu ei pitänyt tästä, mutta tajusi kyllä tilanteen laadun. Hän ei halunnut olla mustasukkainen vaimo, joka tarkkasi ja vahti koko ajan miehensä tekemisiä.

Fred ei halunnut pyytää Ruusua muuttamaan, joten hän muutti itse pois. Ruusun mielestä Fred olisi ihan hyvin voinut jäädä sinne missä olikin, mutta Fred ei uskonut, että olisi voinut elää niin lähellä Ruusua hakkailematta tämän kanssa. Ystävinä olisi ihan hyvä olla.

MITÄ TAPAHTUI RUUSULLE?

Fredin uusi talo, joka kilpaili ihan eri luokassa kuin aikaisempi asunto.

Huoneisto oli paljon pienempi ja epähienostuneempi, mutta eipä Fred paljon tilaa tarvinnutkaan.

Fred palkkasi taloudenhoitajan vain päästäkseen flirttailemaan tälle.

Ja flirtti puri. Jälleen.

Myös paikalle kutsuttu baarimikko sai samanlaisen kohtelun.

…

Eräänä päivänä monien vuosien päästä puhelin soi ja siellä on joku nainen. ”Hei isä”, ääni tervehtii ja veret hyytyy Fredin suonissa, ”Kaivoin äidistä vähän tietoja. Se ei puhunu susta koskaan, mutta nyt mä oon menossa naimisiin ja haluaisin, että sä tulisit sinne.”

”Julia?” Fred älähti. Hän oli toki ajatellut tytärtään, mutta kaksikymmentä vuotta on pitkä aika.

Fred meni Julian häihin.

Fred sai loppujen lopuksi tuntea tyttärensä.

 

 

Fidelia

Talo, jonne Fidelia meni vuokralle.

Fidelian kämppä

Vaatteet ja vuokra maksavat, joten Fidelian täytyi metsästää itselleen edes jonkin näköinen työ. Fidelia ei valitettavasti piitannut erityisemmin uraan panostamisesta ja hän pysyi mummojumpan vetäjänä yrittämättäkään ylentyä.

Palkka oli mitä oli ja Fidelian oli täytynyt hankkia huonekalujakin asuntoonsa, joten rahaa oli aika niukanlaisesti.

Fideliaa tämä ei tuntunut surettavan. Hän osteli koruja ja vaatteita entiseen tapaan. Fidelia ei juurikaan ajatellut rahatilannetta shoppaillessaan.

Kaupungin vaatetangot tuli koluttua uudelleen ja uudelleen uusien muotien myötä

Vuokra jäi maksamatta ja vuokraemäntä joutui penäämään sitä Fidelialta, joka ei tietenkään ollut ajatellut kassan tyhjyyttä. Olihan sitä rahaa aina ennenkin ollut.

Shoppailu kuitenkin jatkui.

Ja jatkui.

Kun vuokraemäntä joutui neljännen kerran tulemaan vaatimaan rahoja, eikä saanut niitä, oli Fidelialla pakkaus edessään. ”Minä en halua vaivoikseni tuollaisia rahallisesti epävakaita talouksia!” vuokraemäntä ilmoitti ja purki asumissopimuksen.

Köyhäkallena Fidelia joutui tyytymään entisen loistokkaan asuntonsa vastakohtaan. Talossa oli kuitenkin kaikki tarvittava ja mikä parasta, kaksi vaatekaappia.

Fidelia oli hieman hämillään tilanteestaan, koska ei ollut ajatellut rahaa ennemmin. Sitä oli aina ennen tullut jostain. Nyt ei.

Iskusta huolimatta Fidelia ei voinut pysyä poissa vaatekaupoista. Sitten tuli sekin hetki, kun rahat loppuivat nolosti kesken. ”Minun on pakko saada tämä vaate. Eikö sitä saisi vähän halvemmalla, kun tämä nappikin on melkein irti”, Fidelia mankui.

”Minä voin maksaa ne puuttuvat viisi euroa”, sanoi Fidelian takana seissyt mieshenkilö ja maksoi Fidelian ostokset kokonaan

”Kiitos tuhannesti. Minä maksan kyllä takaisin”, Fidelia lupasi. ”Ei tarvitse, jos lähdet joskus kanssani syömään”, mies sanoi ja tietenkin Fidelia suostui. ”Sinulla taitaa olla rahaa millä mällätä”, Fidelia huomautti ja mies myönsi vähätellen olevansa melkein miljonääri. Kaikesta päätellen hän oli myös naimaton ja metsästi nyt itselleen epätoivoisesti vaimoa.

Kalpa osoittautui siis rikkaaksi ja illallisella selvisi, että tämä oli myös ihan mukava.

Erään kerran Kalpa kutsui Fidelian illalliselle kotiinsa, joka oli aikamoinen lukaali.

Fidelia oli aivan ihastuksissaan talosta. Tämä oli hänen unelmiensa kartano. Lisäksi siellä oli kokonainen huone varattu ainoastaan vaatteille.

”Tämä on aivan ihana paikka!” Fidelia hehkutti. ”Haluaisitko asua täällä?” Kalpa uteli ja Fidelia nyökkäsi. Kalpan taka-ajatukset paistavat niin läpi.

”No muuta sitten tänne”, Kalpa sanoi ja lyhyen sananvaihdon, jonka aikana Fidelia osoitti epäuskonsa, he tulivat siihen tulokseen, että Fidelia muuttaisi kartanon vierashuoneeseen. Ainahan se rääsyläiskorttelin voittaisi. Talossa oli vielä hovimestarikin siivoamassa jäljet.

Alakerrassa keittiö, vessa, ruokasali, sali ja halli.

Toisessa kerroksessa kaksi vessaa, isännän huone, vierashuone ja vaatehuone.

Kolmas kerros oli vielä toistaiseksi tyhjä.

Fidelia ja Kalpa asuivat siis kahdestaan (jos hovimestaria ei otettu lukuun), joten he viettivät pakostakin aikaa keskenään.

Salin takan ääressä istuttiin iltaa jutellen jostain Fidelian mielestä melko tylsistä aiheista. Mutta hän kuitenkin kesti sen ollakseen isännälle mieliksi.

Yllättäen Kalpa sitten kosaisi ja Fidelia suostui siihen siksi, että uskoi miehen maksavan hänen vaatteensa tämän jälkeen. Tietenkin Fidelia myös piti Kalpasta (ei tosin niin paljon, kuin olisi unelmiensa prinssistä pitänyt), eli ei hän nyt niin tunne-elämältään paatunut ollut.

Fidelian veikkauksen mukaan Kalpa halusi maksaa kaikki tulevan vaimonsa kulut ja tietenkin Fidelia lähti kaupungille ostamaan uuden tyylisiä vaatteita. Hänestä tuntui, etteivät hänen vanhat vaatteensa olleet aivan kartanon emännälle sopivan tyylisiä.

Maku vaihtui glamourin puolelle ja hinta-tasotkin olivat sitten sen tasoisia.

Fidelia myös kävi kampaajalla muuttamassa hieman hiustyyliään. Nuorekas poninhäntä ei hänen mielestään kuulunut arvokkaalle miljonäärin rouvalle.

Fidelia ja uusi tyyli

Pian Fidelia löysi uuden ostoskadun ja ihastui lemmikkikaupassa näkemäänsä kissaan, jonka hän sitten meni ostamaan (kysymättä mieheltään). Nimeksi kisulle annettiin hienostuneesti Lady Coralie.

Upealla kissalla täytyy olla upeat vermeet ja Fidelia osti saman tien muutamat kaulapannat

Fidelia ja Lady Coralie nauttivat lämpimistä kesäpäivistä uima-altaalla, kun Kalpa oli kokouksessa (jotain sijoituksiin liittyvää).

Kalpan ja Fidelian häät.

Hääkakulla tuli sitten puheeksi jälkikasvu, jota molemmat halusivat. Fidelia lähinnä siksi, että pääsisi shoppailemaan ihaniä äitiysvaatteita ja myöhemmin lastenvaatteita.

Fidelia perehtyi mallistoihin jo ennen kuin maha oli edes kasvanut.

Ja sitten kun se kasvoi, täyttyi vaatekaappi äkkiä upeista luomuksista, joista osan Fidelia teetti tilaustyönä.

Kalpa oli aivan onnessaan, eikä piitannut järkyttävästä rahanmenosta. Tosin ei hän ollut piitannut siitä aikaisemminkaan.

Yläkerran ullakkohuone sai sisustuksensa. Kaksoset oli tiedossa, joten huoneesta tuli sen mukainen.

Oscar.

Casimir.

Näiltä pojilta ei tulisi kyllä uupumaan mitään. Vaatevarastokin oli jo valmiina parille ensimmäiselle ikävuodelle.

Synttärit ulkosalla.

Casimir.

Oscar. Söpöjä poikia.

Fidelia olisi hemmotellut pojat aivan piloille, ellei perheen järjenääni, Kalpa, olisi vähän hillinnyt.

Fidelia osteli mielellään leluja ja muita mukavuuksia pojille, kun vaatekaapit alkoivat olla liian täynnä.

Erään kerran ollessaan vaihteeksi shoppailemassa, Fidelia päätyi haikailemaan söpöjen tyttöjen vaatteiden päälle. Pitäisihän hänen tytär saada, että saisi puettaa tätä kaikkiin ihaniin viritelmiin.

Fidelia ja pojat.

Oscarista ja Casimirista kasvoi kunnollisia nuoria herroja (ja sellaisia, jotka tunsivat kaikki hyvät vaatemerkit).

Esther.

Yläkerran vierashuone sisustettiin Estheriä varten ja Kalpa alkoi suunnitella vierasmajan rakentamista (jonka hän sitten myöhemmin rakennuttikin).

Koska Fidelia ei vielä ollut ostanut kovinkaan paljon tyttöjen vaatteita, hänen täytyi heti päästä täydentämään Estherin lipastoa.

Pikkuprinsessa. (Fidelia oli erittäin tyytyväinen. Vaatekaupat, täältä tullaan!)

Perhe koolla takkavalkean ääressä. Fidelia, Kalpa, Oscar, Casimir, Esther ja Lady Coralie

 

Nyt on aika jättää heille hyvästit.