LC Carpenter

Eliza Carpenter.

Janette ryntää heti ruokkimaan pienokaista, samalla kun tuore äiti ravitsee itseään.

Tuore isä tulee muutamien tuntien päästä töistä ja ylennyksen saaneena. Elämäntoive toteutettu. Taustalla Janette taas syöttää Elizaa.

Aslak ei oikein tiedä miten lasten kanssa ollaan ja on iloinen, että talossa on kolme naista, jotka hoitavat Elizaa hänen puolestaan.

Max katselee ihmeissään Violaa ja Aslakia.

Viimeisillä päivillään Sofia päättää vielä jäädä eläkkeelle. ”Pitäähän siitäkin edusta päästä nauttimaan”, Sofia myhäilee.

Elizasta kasvoi nätti taapero. Hän on Siisti, menevä ja toimelias oinas.

Sofia opetti ensin äidin kävelemään ja nyt opetetaan tytärtä.

Iästään huolimatta Sofia jaksaa kyllä heitellä keppiä Maxille. Tosin keppi ei enää lennä niin kovin kauas.

Jos Sofia opettaa Elizaa kävelemään, ei Janette halua jäädä toiseksi vaan ryhtyy opastamaan tyttärentytärtään vessankäytön saloihin.

Eliza pitää Maxista ja koira saa tuta tämän oikein kunnolla. Ei ole päivää, ettei Eliza ainakin jossain vaiheessa roikkuisi Maxin kaulasta tai änkisi tämän kanssa makuualustalle.

Eräänä päivänä töistä tultuaan Viola saa huomata olevansa raskaana. Toinen lapsi onkin oikein mukava uutinen.

Seuraavana päivänä myrskyää, mutta Aslak lähtee innokkain mielin kaappaamaan uutta löytynyttä tähteä.

Illalla puhelin soi ja Viola vastaa. Vaitonaisena hän laskee luurin ja tuijottaa sitä hetken.

Sitten Viola purskahtaa itkuun. Aslakin työasemalla oli tullut oikosulku ja sitten salama oli iskenyt siihen. Koko paikka oli räjähtänyt, kun ukkosenjohdin oli oikosulun takia vioittunut.

Sofia yrittää lohduttaa veljentytärtään, mutta tästä ei ihan helposti toivuta. Aslak oli Violan elämän rakkaus.

Eliza tulee jäämään ilman isää, kuten myös vielä syntymätön lapsi. Elizalle jää vain heikkoja muistoja isästään.

Samana iltana, kun Viola on juuri laittanut Elizan nukkumaan, seuraa seuraava ikävä tapahtuma. Sofian on aika päästä yläkertaan. ”Hei herra Kuolema. Ei kai Teillä vain ole illaksi ohjelmaa?” Sofia aloittaa ja Kuolema pyörittelisi silmiään, jos omistaisi sellaiset.

Arkea koitetaan jatkaa normaaliin tapaan. Eliza kyselee silloin tällöin isän perään, mutta lopulta sekin jää, kun isä ei ilmaannu paikalle. Tämä saa Violan erittäin surulliseksi.

Sekä Aslakin, että Sofian kuolema pyörii paljon Violan mielessä ja himmentää raskausajan onnellisuutta.

Elizasta kasvoi nätti neitokainen, jonka lempipuuhaksi muodostuu lastenhellalla kokkailu. Aluksi homma ei ihan onnistua, mutta kohta jo alkaa sujumaan.

Eliza paljastui myös innokkaaksi siivoilijaksi. Hän petaa äidin sängyn, jos tämä on sen aamulla unohtanut.

Eliza yrittää opettaa Maxia leikkimään kuollutta, mutta koira ei ihan tajua homman ideaa, vaan ulisee lohduttomasti, kun Eliza näyttää esimerkkiä.

Maxin lisäksi myös syntymätön Carpenter saa Elizalta huomiota. ”Sano Eliza”, Eliza puhuu vatsalle ja Janette yrittää olla nauramatta ääneen. ”Ei vauva vielä osaa puhua. Sitten vuoden päästä vasta, eikä sittenkään vielä kovin hyvin”, Viola sanoo hymyillen.

”Whee. Äiti! Nyt pitäis lähteä synnärille”, Viola ilmoittaa juuri kun on saanut iltapalansa syötyä.

Perheenlisäys sai nimekseen Eleonora.

”Hei Eleonora”, Eliza lepertelee ja silittelee pikkusiskonsa pehmeää vauvanihoa.

Jälleen Janette ottaa asiakseen pienokaisen syöttämisen (ehkä jopa liiallisen syöttämisen)

”Äiti hei. Juurihan sinä syötit Eleonoran”, Viola huomauttaa istuutuessaan lounaan ääreen.

Elizan ensimmäinen koulupäivä ja hiemankos jännittää, kun joutuu mennä yksin bussilla.

Eleonorasta kasvoi siisti, menevä ja toimelias kaksonen. (Mistähän nuo vaaleat hiukset on peräisin?)

Siinä 12.osa